Sori, älkää vihatko mua. Ei vaa huvita pelata just tällä perheellä. Tällä hetkellä ei huvita pelata kuin Dreameilla(LC), Gargoyleilla(LC) ja Tavasteilla(keskiaikahaaste)... Enkä muutenkaan enää kovin aktiivisesti lue näitä tarinoitakaan, nyt olen keskittynyt lähinnä Tokio Hotel-tarinoihin... Tai sitten minun ei oo vaa tarkotus kirjottaa tarinaa...

Ja etenkin toivon, ettei banaani7 vihaa mua!

(Huokaus, TH tuli ja vei mut mennessään...)

Eli nyt tulee tärkeä juttu! En ole lopettamassa tarinaa, pelini toimii nopeammin nyt, mutta huvittaisiko teitä kirjoittaa tarinaa, jos kissanne olisi kuollut n. 2h sitte?

Ja olen pahoillani siitä! MUTTA minulla on hyvä syy. En ole vielä saanut kuviakaan otettua, sillä pelini toimii niin hitaasti!(Perheille pääsemiseen menee n. 1h) Ja se toimii niin hitaasti. Kokeilen poistaa ladattuja, jos sitten toimisi vähän paremmin.

Toivottavasti saan jatkoa aikaan nopeasti, eikä tälle käy niinkuin edellisille LC/tarinoilleni!

Okkei, eli täsät alkaa uusi tarinani!

Hei! Olen Nadine Peachwood, ja asun täällä Kristallivuoressa. Se ei ole oikeasti vuori, enemmänkin laakso. Asun äitini kanssa kahden, isäni kuoli, kun olin pieni.

Tässä on äitini, Emily. Hän on aivan normaali äiti, ei juo, ei polta... Mutta eräänä iltana elämäni tulisi muuttumaan täydellisesti..

Ajelimme äidin kanssa rauhassa kaupasta kotiin, kun huomasimme jotain omituista edessämme.

Auton kuljettaja oli ilmiselvästi humalassa. Auto liikkui välillä keskellä tieltä ja mutkitteli siinä ees ja taas.

Kuulin vain jarrujen kirskuntaa, torven törähdyksiä ja äidin kiljuntaa, kun auto törmäsi meihin. Ehdin jo ajatella, että nyt tulisi kuolema!

Huh, se oli täpärällä, sanoin vielä hieman shokissa. Kun äiti ei vastannut mitään, käännyin katsomaan häntä. Kauhistuin nähdessäni äidin retkottamassa elottomana istuimen selkänojaa vasten,kädet vielä ratin ympärillä. Toinen auto oli kaartanut jo pois. Pian huomasin, että viereiseen taloon oli syttynyt valot. Äiti? Äiti!? Jaksoin huutaa, kunnes tunsin kurkkuni kipeytyvän. Sen jälkeen vain lysähdin penkille itkemää. Nyt koko elämäni olisi pilalla..

Kommenttia saa laittaa, ja minua on sitten turha syyttää huonosta kuvan laadusta. Koneellani ne olivat ihan teräviä!